Viimeisten vuosien ajan ollaan matkusteltu paljon erityisesti Euroopassa ja minulla on ollut onni ja ilo nähdä kauneutta, mitä Eurooppa tarjoaa. Päiviä olen käyttänyt käyden turisti- ym. kohteissa Euroopan hienoimmissa paikoissa: Pariisi, Rooma, Firenze, Assisi, Wien, Lontoo, Nizza. Kahvilat eivät ole myöskään unohtuneet ja useisiin paikkoihin olen leikillisesti määritellyt itselleni ”Stringberg-kahvilan” kuten Roomassa Canova-café Santa-Maria di Popolo kirkon aukiolla, ja Grand Café de Lyon Jean Médecin kadulla Nizzassa.
Nizza on muodostunut minulle innoittavaksi ja kaikin puolin kivaksi paikaksi olla ja asua. Iso syy on kiinnostus siihen miten Ranska minulle näyttäytyy: Hyvin värikäs, iloinen, moniulotteinen ja monipuolinen syvällinen kulttuuri, välillä ristiriitainen, mutta rento, hyvin mielenkiintoinen historia. Välimeren rannalla on hieno turkoosi meri, Boulevard de Anglais rantabulevardi, kala- ja muut torit. Välimerellistä ruokaa maukkaine kaloineen. Ja monelle sopivan lämmintä talvellakin.
Enkä ole yksin! Nizzan alueella on löytynyt asutuksen jälkiä jo 5000 vuoden takaa ja varsinainen ryntäys alkoi 1800-luvun vaihteessa kun taiteilijat huomasivat Rivieran ainutlaatuisen hienon valon.
Rivieralle rakennettiin rautatie, jolloin tänne pääsi Pariisista – taiteilijoiden Mekasta. Nizza houkutteli juuri valonsa takia kuvataiteilijoita tänne ja tänne majoittui suuri osa 1800- ja 1900-kuvun vaihteen suurista taitelijoista kuten: Pierre-Auguste Renoir, Henri Matisse, Marc Chagall, Pablo Picasso, Fernand Legér, Paul Cézanne. Nizzan,
Antibesin ja muut Rivieran paikat huomasivat myös Euroopan ja muunkin maailman eliitti. Englantilaiset rakensivat Nizzan rantaan hienoja hotelleja ja upean rantabulevardi Boulevard de Anglais:in. Mm. kuningatar Victoria vietti Nizzassa talvia ja Nizzassa kokoontui talvisin 100.000-päinen määrä maailman ylhäisöä nauttimaan leudosta ilmastosta – ja hienoista juhlista.
Sen jälkeen tulivat amerikkalaiset vielä isommalla rahalla ja ”jatkoivat siitä mihin englantilaiset pääsivät”. 1900-vaihteesta eteenpäin on rakennettu lisää mm. Antibesiä. Mutta toki täällä on ollut hienoja paikkoja ennenkin. Esimerkkinä keskiajalta Grimaldin upea linna vuoren päällä Gagnes-Sur-Mer:issä.
Maailma tapahtumien saatossa Nizza on ollut turvapaikka monille. Itse paikkana Nizza on suojaisa kahden niemen välissä. Takan on vuoret, jonne mm. kolera-aikana ihmiset pakenivat.
Mutta myös turvapaikka monenlaisille ihmisryhmille: mieleen tulee sotaa paennut Vyzitski:n muusikkoperhe ja täällä vastikään ollut tapahtuma jossa mm. Maurice Vyzitski kertoi sotia paenneen perheensä tarinan ja paljon muuta Nizzan musiikin historiasta.
Nizzan Jazz-festivaali oli ensimmäinen Jazz-festivaalia 1950-luvulla ja täällä on vaikuttanut mm. Louis Armstrong, jonka patsas on Matissen museon vierellä. Muusikkoja on asunut paljon Nizzan Mucisiens-alueella.
Historian kerrostumia on. Nizza on ollut osa Savoijin kuningaskuntaa 1860-luvulle asti (osa Savoijin alueesta on nykyistä Italiaa) ja siitä lähtien osa Ranskaa. 1800-luvulla järjestettiin kansanäänestys haluaisivatkko Nizzalaiset kuulua Ranskaan vai Italiaan ja he valitsivat Ranskan. Eikö ole hienoa demokratiaa !
Ilmeisesti kohtuulliset olot sekä oma vahva kulttuuri ovat muovanneet sen mikä Nizza on nykyään: Hyvin monikultturinen ja suvaitseva, taiteisiin innostavasti suhtautuva, vanhaa kulttuuria ylläpitävä, mutta samalla pirteästi eteenpäin menevä.
