Category: Taide

  • My Nice – Minun Nizzani

    Viimeisten vuosien ajan ollaan matkusteltu paljon erityisesti Euroopassa ja minulla on ollut onni ja ilo nähdä kauneutta, mitä Eurooppa tarjoaa. Päiviä olen käyttänyt käyden turisti- ym. kohteissa Euroopan hienoimmissa paikoissa: Pariisi, Rooma, Firenze, Assisi, Wien, Lontoo, Nizza. Kahvilat eivät ole myöskään unohtuneet ja useisiin paikkoihin olen leikillisesti määritellyt itselleni ”Stringberg-kahvilan” kuten Roomassa Canova-café Santa-Maria di Popolo kirkon aukiolla, ja Grand Café de Lyon Jean Médecin kadulla Nizzassa.

    Nizzan Masena aukion värejä.
    Nizzan Massenan aukio on upea paikka, jossa Nizzan värit loistavat kuten myös vanhassa kaupungissa. Oikealla on Galeries Lafayette tavaratalo.
    Grand Cafe de Lyon kahvila
    Grand Café de Lyon Jean Medecin kadulla.

    Nizza on muodostunut minulle innoittavaksi ja kaikin puolin kivaksi paikaksi olla ja asua. Iso syy on kiinnostus siihen miten Ranska minulle näyttäytyy: Hyvin värikäs, iloinen, moniulotteinen ja monipuolinen syvällinen kulttuuri, välillä ristiriitainen, mutta rento, hyvin mielenkiintoinen historia. Välimeren rannalla on hieno turkoosi meri, Boulevard de Anglais rantabulevardi, kala- ja muut torit. Välimerellistä ruokaa maukkaine kaloineen. Ja monelle sopivan lämmintä talvellakin.

    Nizzan keskusta mereltä.
    Nizzan keskustaa mereltä päin. Turkoosi meri ja kirkas valo ovat uniikkeja juttuja Nizzassa.


    Enkä ole yksin! Nizzan alueella on löytynyt asutuksen jälkiä jo 5000 vuoden takaa ja varsinainen ryntäys alkoi 1800-luvun vaihteessa kun taiteilijat huomasivat Rivieran ainutlaatuisen hienon valon.

    Rivieralle rakennettiin rautatie, jolloin tänne pääsi Pariisista – taiteilijoiden Mekasta. Nizza houkutteli juuri valonsa takia kuvataiteilijoita tänne ja tänne majoittui suuri osa 1800- ja 1900-kuvun vaihteen suurista taitelijoista kuten: Pierre-Auguste Renoir, Henri Matisse, Marc Chagall, Pablo Picasso, Fernand Legér, Paul Cézanne. Nizzan,

    Antibesin ja muut Rivieran paikat huomasivat myös Euroopan ja muunkin maailman eliitti. Englantilaiset rakensivat Nizzan rantaan hienoja hotelleja ja upean rantabulevardi Boulevard de Anglais:in. Mm. kuningatar Victoria vietti Nizzassa talvia ja Nizzassa kokoontui talvisin 100.000-päinen määrä maailman ylhäisöä nauttimaan leudosta ilmastosta – ja hienoista juhlista.

    Sen jälkeen tulivat amerikkalaiset vielä isommalla rahalla ja ”jatkoivat siitä mihin englantilaiset pääsivät”. 1900-vaihteesta eteenpäin on rakennettu lisää mm. Antibesiä. Mutta toki täällä on ollut hienoja paikkoja ennenkin. Esimerkkinä keskiajalta Grimaldin upea linna vuoren päällä Gagnes-Sur-Mer:issä.

    Grimaldin linna
    Grimaldin linna nähtynä Renoirin talolta
    Näkymä lumihuippuisille vuorille Grimaldin linnasta

    Maailma tapahtumien saatossa Nizza on ollut turvapaikka monille. Itse paikkana Nizza on suojaisa kahden niemen välissä. Takan on vuoret, jonne mm. kolera-aikana ihmiset pakenivat.

    Mutta myös turvapaikka monenlaisille ihmisryhmille: mieleen tulee sotaa paennut Vyzitski:n muusikkoperhe ja täällä vastikään ollut tapahtuma jossa mm. Maurice Vyzitski kertoi sotia paenneen perheensä tarinan ja paljon muuta Nizzan musiikin historiasta.

    Musiikin pelastamat keskustelevat
    Keskustelutilaisuus aiheesta “Musiikin pelastamat”. Muusikoita on kuvataiteilijoiden ohella muuttanut paljon Nizzaan.

    Nizzan Jazz-festivaali oli ensimmäinen Jazz-festivaalia 1950-luvulla ja täällä on vaikuttanut mm. Louis Armstrong, jonka patsas on Matissen museon vierellä. Muusikkoja on asunut paljon Nizzan Mucisiens-alueella.

    Historian kerrostumia on. Nizza on ollut osa Savoijin kuningaskuntaa 1860-luvulle asti (osa Savoijin alueesta on nykyistä Italiaa) ja siitä lähtien osa Ranskaa. 1800-luvulla järjestettiin kansanäänestys haluaisivatkko Nizzalaiset kuulua Ranskaan vai Italiaan ja he valitsivat Ranskan. Eikö ole hienoa demokratiaa !

    Ilmeisesti kohtuulliset olot sekä oma vahva kulttuuri ovat muovanneet sen mikä Nizza on nykyään: Hyvin monikultturinen ja suvaitseva, taiteisiin innostavasti suhtautuva, vanhaa kulttuuria ylläpitävä, mutta samalla pirteästi eteenpäin menevä.

  • Renoir-museo Gagnes-Sur-Merissä

    Gagnes-Sur-Mer on kiva pieni kaupunki lyhyen bussimatkan päässä Nizzan lentokentän ratikkapysäkiltä. Siellä sijaitsee Renoir-museo jaka on hieno käyntikohde. Pierre-Auguste Renoir (1841-1919) on rakentanut ja asunut talossa joka nyt on museona. Talo on mäellä, jonne voi mennä Renoirin kujaa pitkin.

    Tien päässä näkyykin talo ison tontin keskellä, jossa näkyy jopa tuhat vuotta vanhoja oliivipuita.

    Talo on tietenkin mäen päällä ja sieltä on upeat näkymät joka suuntaan, mikä tietysti mahdollistaa parhaan valon maalaamiselle. Talossa on jonkin verran Renoirin omia maalauksia ja veistoksia ja myös muiden tekemiä töitä. Upeimpana lienee allaoleva maalaus, josta Pierre Renoirin ystävä Henri Matisse oli sanonut heti, että mestariteos !

    Talolta näkee Gaganes-Sur-Mer-Haut:iin ja talossa on myös maisemasta maalaus. Mäellä sijaitsee Grimaldin linna (Château Grimaldi at Cagnes-sur-Mer ), jonka alku juontaa 1300-luvulle.

    Valokuva linnasta: Château Grimaldi at Cagnes-sur-Mer 
    Maalaus samasta linnasta Renoirin museossa

    Tontti on todella iso puutarhoineen. Siellä on aikanaan tuotettu paljolti perheen ruokatarvikkeet ja kerätty ikivanhoista puista oliivit oliiviöljyyn. Pihalla on rakennus, jossa on maalaustilaa ja nyt siellä on dokumentteja ja esitetään videota, jossa Pierre- August Renoirin poika elokuvaohjaaja Jean Renoir kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan taiteilijaperheessä, jossa ovat vierailleet ajan suuret taiteilijat.

    Videolla Jean kertoo isästään ja tämän taiteesta ja suhteesta elämään, jota myös Jean Renoirin filmi ”Le Dejeuner à d’Herbes” tulkitsee. Elokuva on kuvattu vuonna 1959 pihan oliivipuiden varjossa! 

    Netflix videon alkusivu, jossa näkyy kartta missä käydään. Näistä paikoista löytyy hienoja taiteilijapaikkoja.